Sielu valuu ulos kyyneleinä pitkin poskiani. Hädissäni haron tyhjää yrittäessäni estää elämää jättämästä minua. Kuoleman kuiskaus korvissani vaivun polvilleni maahan, miksi olemme kaikki tuleva. Pelko vavisuttaa heikentynyttä ruumistani kauttaaltaan. Teen kaikkeni, jotta kyyneleeni eivät valuisi, mutta elämä vain jatkaa kuihtumistaan sisälläni. Kyynelvirta polttaa kasvoihini syviä punaisia uurteita. Sieluni on myrkyllinen. Menneisyyden pahuus ja tuska valuu kivuliaana purona poskiltani maahan. Kyyneleen koskettaessa maata, kuulen tuskaisen vaikerruksen kuin veden osuessa kuumaan kiveen. Menneisyyden kärsimykset tuntuvat nyt lämpimiltä ja siedettäviltä, jopa kauniilta. Kaipuu elämään jo elettyyn tuskaan, on ajatuksista voimakkain, mutta elän vain tätä hetkeä, siis kuolen. On tullut aika hyvästellä hyvä ystäväni. Jää hyvästi ystävistä paras ja ainoa … elämäni. Olet aina ollut köyhä ja yksinäinen, mutta tällä hetkellä sanoin kuvaamattoman tärkeä ja rakas. Kuitenkin täysin arvoton.
Uusi Blogaaja -sivusto